kiirettä pitää emännällä koko toukokuun! Tuntuu ettei ole yhtään vapaa iltaa, eilenkin koulu loppui 16:00, tulin kotia, vaihdoin vaatteet, ruokin korian ja itsekkin haukkasin vähän hiukopalaa ja lähdin bussipysäkille 17:00 Pinjan kanssa. tietysti oltiin sitten varttia liian aikaisten siellä, mutta tässä tilanteessa ei olisi voinut sanoa "parempi myöhään kuin ei milloinkaan". Bussi tuli kutienkin viimein, ja mukava kuski ei edes Pinjasta maksua tahtonut. Jäimme ennen myllyojaa pois ja Minnan & Reno-kultsin kyydissä pääsimme Valkiaisjärvelle asti.

Paikan päällä hakeuduimme ryhmiimme (kolme ryhmää treenaamassa) ja teimme pienimuotoisen hakuruudun. Pinja oli aivan villinä, kun näki toisille damia heitettävän ja toisten saavan työskennellä. Oikea "hot dog" kyllä.. :P  Meidän vuoromme tultua Pinja veti hihnassa hulluna ja tuntui olevan ihan sekaisin.
Pyysin ohjaajia viemään puolestani damit, sillä Pinja kuumuisi liikaa siitä, että olisimme yhdessä ne vieneet, kun sitä ei kuitenkaan siihen hommaa motivoida tarvitse yhtään enempää. Damit olivat puolikaaren muodossa, noin 5kpl ja lähetin Pinjan hakuun. Heti se löysikin ensimmäisen, mutta itse en ollut tarpeeksi tarkkana kutsumassa, joten alkoi sitten vaihtamaan ja sampsaamaan niiden kanssa. Tämä oli minulle uutta, mutta eiköhän tämäkin karsita vaan pois. Dami kuitenkin kivasti palautui viereeni. Lähetin Pinja uudelleen hakuun ja toinen dami tulikin paremmin, taisi tulla jopa käteen asti. Muistakseni damit koottiin sitten pois, kun tytöllä oli niin kova hinku niitä vaihdella.. ja heitettiin yksi pitkä nouto, joka tuli hienosti käteen asti.

Toinen harjoitus tehtiin variksella, kuinka se siihen suhtautuisi ja sitä kantaisi. no eihän se sitä kantanut vaan parin metrin heiton jälkeen joten kuten otti siitä ja alkoi riuhtomaan ja riehaantumaan sen kanssa. No, viimein saatiin se sitten siltä pois ja todettiin ettei se ollut sitä kutienkaan rikkonut. Ohjaaja sanoi "haluavansa tämä variksen menetyksen uhallakin, kokeilla yhtä juttua" ja hän käveli linnun kanssa melko kauas ja heitti sen. Lähetin Pinja hakemaan ja se nappasi hienosti, ilman mitään harkitsemisia linnun suuhunsa ja lähti palauttamaan. Nouto-otekin oli aika hyvä, lintua ei roikotettu jalasta tai päästä vaan hyvin oli suussa. Muutamaa metriä ennen minua, Pinja kuitenkin alkoi taas lintua rettuuttamaan ja riehtumaan. Lintu pois -> ohjaajalle, jonka jälkeen Pinjan kaikki keskittyminen oli linnussa enkä meinannut saada kiinni sitä tai mitään kontaktia siihen. Testi kuitenkin kannatti, varis pysyi ehjänä ja tuloksena lähes onnistunut nouto. Kotiläksyksi saisimme variksella harjoitella pitkiä noutoa ja vesien lämmettyä paljon vesityöskentelyä jotta saadaan touhu rauhoittumaan hiukan eikä se pääse siellä liikkumaan niin nopeaa (eikö?) :)

Saimme kehuja siitä, että Pinja on minulla ihan mukavasti hanskassa (vielä) ja ohjaan kivasti sitä. Riistaviettiä ja innokkuutta (tolleriksi) löytyy hyvin ja voisihan meistä olla vielä pitemmällekin kuin "vain" taippareihin, jos vain omistajan rahkeet riittää..
Ai niin, ja minun pitäisi kuulemma mennä vaikka jooga tunnille rauhoittumaan :D :P

Ensi kerralla jokainen saa sitten variksen ostaa, joten sillä päästään viimein harjoittelemaan!