Sunnuntaina käytiin sitten nuuskimassa Pinjan 100m jälki. Pinjan nenä toimi mukavasti ja lähtihän se sitä jälkeä seuraamaan. Makauksen myös merkkasi hienosti :) Sitten tulikin vastaan märkä alue, jossa varmaan oli verikin levittynyt ja juomisen tarve tuli vastaan. Annoin sitten Pinjan juoda ja toivoin sen muistavan mitä oltiin tekemässä. Meni sitten vähän höpöksi koko homma ja ohjasin Pinjan takaisin jäljelle ja heti löytyi hirven sorkkakin. Kuivalla maalla olisi varmaan mennyt loppuun asti tosi kivasti, mutta kyllähän nämä kokeneemmat ihmiset sanoivat että kivastoi jäljesti ja aika rauhallisestikin jopa. Tästä ei kuitenkaan (näin ainakin nyt saon) tule meidän lajia, silla minä en varmaankaan jaksa niitä jälkiä lauantain jälkeen vetää tuonne emtsään enään yhtään ja kisoissa olisikin sitten pikku pakko niitä käydä vetämässä.. mutta ikinähän ei kannata sanoa: "Ei ikinä!" ;)