Onpas taas ollut "mukavan kiiruinen" päivä. Koulussa oli pitkä työ, pidin vain 15 min ruokatauon kello 8:00-16:00 välillä.. Heti neljältä lähdin Stockmannille vaihtamaan bussikorttia ja viideltä piti jo olla lähdössä kotoa bussi pysäkille Pinjan kanssa. Hyvin kuitenkin ehdin, juoksin bussiin jne :)

Pinja ja matkakaverimme kultsu-uros Reno ottivat vähän spurttia ja riehuivat ennen treenejä Valkiasijärvellä metsässä. Aluksi Reno ei pysynyt millään perässä ja haukahteli turhautuneisuuttaan ;D sitten Reno löysi kepin ja osat vaihtuivat, takaa-ajo leikki olikin mukavaa, nyt vain Pinja ei ollut enään tarpeeksi ketteränä. Lopuksi olivat niin väsähtäneitä, että vain könysivät maassa ja muka purivat toisiaan. Pinjalla ei ole aikoihin ollut noin hauskaa kenenkään kanssa eikä kuulemma Renollakaan :D

Valkiaisjärvellä meidän ryhmä jakautui ns. kahteen ryhmään, niihin jotka eivät toimineet variksen kanssa ja niihin jotka toimivat, kuuluimme "onneksi" tuohon jäökimmäiseen ja harjoiteltiin hakua. Siellä taisi olla jopa 8 damia tai istten se 8. heitettiin. Ensimmäinen tietysti ötyi heti ja se lähti ilman lisäkehoitusta uudelleen hakuun, mutta ei oikein tuntunut löytävän. Pienellä avustuksella löytyi toinenkin ja siitä se homma sitten lähti sujumaan :) Pinja taisi tuoda kaiken kaikkiaan 5 damia ja emäntä oli kyllä taas enemmän kuin tyytyväinen.

Kävin ostamassa vielä pari varista ja ja menin sitten varikseen tutustumaan Pinjan kanssa. Tällä kertaa oltiin heti viisastuttu edellis kerrasta ja tehtiin pitkä nouto Pinjalle ja varis palautukin oikein näppärästi, ei vielä käteen asti, mutta tarpeeksi lähelle kuitenkin. Jätettiin siihen, koska meni sen verran hyvin. Kouluttaja kehoitti meitä harjoittelemaan jo nome-juttuja, kun nuo taipparijutut alkavat Pinskulla olla jo hallussa ja ehkä jopa vähän yksinkertaisia. Ajattelinkin sitten NOMEsta alkaa opiskelemaan ja katsoa mihin päädytää :P

Viimeisenä sitten vielä tutustuttiin kaniin. Sanoinkin kouluttajalle jo varis rastilla, että kani varmaa tuottaa ongelmia, kun sitä ollaan nähty vaan tolleri-leirillä Pinjan ollessa ihan penska. Kanilla vedettiin ns. laahausjälki, hyvin lyhyt. Pinja löysi heti kanille, mutta ei oiekin meinannut ottaa suuhun. Kouluttaja innosti sitä kunnolla kanille ja viimin se nappasi siitä kiinni, olisiko ollut se töpöhäntä mukavin paikka ja toi suht.lähelle sen. Tarpeeksi lähelle ensimmäiseksi kanin kannoksi!

Lopuksi kun kaikki olivat kanilla käyneet, kokeiltiin vielä uudemman kerran ja vietiin kani kauas. Edellisellä kerrallakin oli häirinnyt, että kani on liian lähellä minua. Pinja meni hienosti kanille ja kehotuksesta nappasi suuhun. Ampumaradalta kuuluva laukas  (ei pelästyttänyt mutta valpastutti kuuntelemaan ja unohtamaan kanin) kuitenkin keskeytti palautuksen pariinkin kertaan, muuten olisi voinut mennä oikein hienosti. Ote oli kuitenkin huomattavasti parantunut ja toivo (lähinnä minussa) heräsi henkiin siitä, että kyllähä ne taipparit läpi mennään kun kanikin näytti kelpaavan :D

Lopuksi vielä saimme kyydin ihan kotiovelle asti, kiitos Minnalle joukkoineen!