Kuten otsikko kertoo, viikonloppu ei tuonut mukanaan melkeinpä mitään hyvää. Lauantaina en ehtinyt itse Pinjan kehään esittämään, joten jätin sen häkissä tollo kehän laidalle Annaa&Harria odottelemaan. Korviin kantautui jostain viesti: "tolleri on karannut". No, eihän se TieTenKään voi olla meidän Pinja. Eihän!? 5-10min päästä päätin lähteä tilanteen tarkistamaan ja Pia tulikin heti vastaan kertoen että Pinja oli karannut ja joku oli se beseball-hypyllä yrittänyt saada kiinni, laihoin tuloksin. oli kuulemma suunnistanut parkkipaikoilla päin, sen jälkeen kun oli yrittänyt ensin löytää minut toisesta suunnasta, jossa oli hyökätty päälle. Kiitos kuitenkin hyvästä kiinni ottamista yrityksestä! :)

Löysin Pinjan lopulta parkkipaikoilta päin, ei ollut päässyt onneksi verkkoaidan vuoksi karkaamaan autotielle. Pinja tulikin kutsusta omatoimisesti luokseni ja hetken päästä oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. En tietenkään torunut sitä, eihän se sen vika ollut että olin sen häkkiin hylännyt ja oli kauhea ikävä iskenyt päälle!

Menin sitten esittämään Pawin ja Biggin bordercollie kehään. Paw voitti hienosti oman luokkansa erinomaisella, ollen lopulta myös pu1 saaden toisen sertin, cacibin ja ollen vieläpä ROP! Wautsi wau :D  Biggi esiintyi myö mukavasti, tuomari väitti kolmen hampaan puuttuvan ja tämän vuoksi antoi EH, voitti oman luokkansa. Kotona nämä kolme hammasta kuitenkin Biggiltä löytyivät.

Pinjan vuoro näkyi olevan kehässä. Häntä koipien välissä, korvat luimussa. Vaisto käski mennä pelastamaan Pinja tilanteesta mutta järki käski pysymään piilossa. Eihän tuomari kutienkaan antaisi enään esittäjää vaihtaa.. Toisin oli ollut. Tuomari oli kysellyt, miksei omistaja voinut tulla Pinjaa esittämään. Tuloksena olisi ollut "mukavasti" eva (ei voida arvostella, ei antanut koskea itseään) mutta koska tuomari todella piti Pinjasta hän kirjoitti kuitenkin arvostelun niiltä osin kuin pystyi ja tuloksena siis hylätty.

Myöhemmin isoilla kehillä Pawin kanssa odotellessa otin Pinjan häkistä (näin Pinja tuomarin) ja toivoinkin hänen huomaavan meidät. Tuomari kysyi, mikä numero Pinjalla oli, ja koska sitä en muistanut sanoin että: "Tämä oli se ujo koira".. Tuomari näytti hämmästyneeltä ja samantien myös hyvin harmistuneelta. Hän kehui Pinjan ulkonäköä ja sanoi ettei se edes ole arka! Kysyi myös, miksen ollut tullut esittämään sitä? Ninni pelasti minut tilanteesta kun en sanoja vieraasta kielestä löytänyt ja kertoi minun olleen kiireinen toisen rodun kanssa. Tuomari sanoin moneen otteensa olleensa hyvin surullinen joutuessaan hylkäämään Pinjan mutta kehut kuitenkin lämmittivät sydäntä :) on se meidän tyttö kuitenkin kaunis ja reipas kun on vaan oma emäntä paikalla!

Sunnuntaina olin mielissäni, ehtisin itse esittämään Pinjan ja tietysti se menisi paremmin kuin edellisenä päivänä. Näin ei kuitenkaan käynyt. Pinja pehmeänä koirana on ilmeisesti saanut pysyvän kammon miehiä kohtaan edellisen viikon juopon ahdisteluista ja kehässä alkoikin haukkua heti tuomarin lähestyttyä. Kieltämättä tuomarin suhina, piiiitkä takki ja vesisade eivät asiaa mitenkään helpottaneet. Tuomari kysyi, voisiko lähestyä koriaa ja vastasin että uskoisin niin. Pinja kuitenkin on jo "miespelkonsa" löytänyt ja saattoi myös minua puolustaa. Ehkäpä edellisen päivän mieshenkilön beseball-hyppykin oli asiaan vaikuttanut :) Eipä siinä muu auttanut kuin lähteä kehästä ruskea nauhan kanssa ja päästää itku-potku raivarit kun ei tajunnut viime viikolla paremmin Pinjaa juopolta suojella ;(

Kiitos kaikille lohdutuksesta ja hyvistä neuvoista Pinjan suhteen! Eiköhän tämä vielä tästä. Tornion KV näyttelyyn ollaan ehditty ilmoittaa, joten sinne myö mennään. Pitää toivoa että Harri Lehkonen ymmärtäisi olla rauhallinen ja "ei niin pelottavan näköinen", ajattelin myös infota häntä sen suhteen että kerron pikaisesti tpahtuneesta ja kerron nyt hakevani positiivisen miestuomari kokemuksen Pinjalle sekä toivottavasti myös mukavan arvostelun :)

Loppu päivästä kehien loputtua meninkin bortsu-kehän tuomarin luo ja pyysin Pinjaa jututtamaan ja kokeilemaan. Alku sujui ihan mukavasti, pientä epäluuloa (naistuomari) myös häntä kohtaan. Kovasti nyt vain harjoitusta kaikilla mahdollisilla ihmisillä ja naistuomareille tästä lähtien.. Harmittaa vain tosi paljon ottaa tällaisessa asiassa takapakkia, mikä on AINA ollut kunnossa! Omaa tyhmyyttään taas kerran.. Huomasinpa myös, että taippareissakin on aina miestuomarit :(

Jotain mukavaakin kuitenkin myös tuohon päivään, Biggi sai hienosti ensimmäisen erinomaisen, voittaen oman luokkansa ja ollen vieläpä PN3 ja saaden vara-SERTin! Myös Paw sai erinomaisen, tullen tällä kertaa luokkansa toiseksi ja ollen PU3. Osat vaihtuivat urosten osalta edelliseltä päivältä :)

 

Kotiin palattuamme ihana söpöläinen oli heti tervehtimässä. Sisko kertoikin, että aivan kuin pennut (Bentley ja siskon lk.saks.seis. Miina) olisivat ikävöineet Pinjaa. Pinja pääsi taas riehumaan pentujen kanssa, otteet voisivat edelleenkin olla hieman hellemmät :) Jospa tuo Bentleyn seura saisi taas Pinja rohkeaksi, eikä ainakaan päin vastoin ;)