Aamulla koisattiin koirien kanssa pitkään ja lenkille lähdimme vasta 11:30 ! Eivät tehneet edes sisälle mitään vaan olisivat halunneet jatkaa nukkumista :P
Tehtiin vähän metsäisempi lenkki junaradan vartta pitkin, päätin kokeilla ja päästin Bentley juoksemaan vapaana. Poju oli aika huvittava, kun pinkoi täyttä höyryä 15-20m, pysähtyi kuin seinään ja kääntyi tuijottamaan meitä. Taas kun olimme tarpeeksi lähellä, lähti pinkomaan ja pysähtyi uudelleen. Sama toistui ainakin 10 kertaa ja sitten päätin päästää myös Pinjan irti, sehän on se koira meillä, jonka pitäisi nuita kiloja karistaa (eivätkä ne kilot kyllä hihnassa lenkkeilemällä karise..). Mietinkin, että ehkä saan Pinjan laihdutettua Kajaanin ryhmikseen, mutta se kiinteyttäminen jäänee tamminäyttelyyn asti :)

Pinja ja Bentley juoksentelivat sitten vapaana siinä aikansa, välillä kutsui koiria luo ja kehuin kovin, Pinja kävikin koko ajan varmistelemassa ja vieressä ja Bentley jatkoi samaa "20m pikajuoksua ja täyskäännös" -sarjaa :)

Oli oikein mukavaa huomata, kuinka kuuliaiset ja tottelevaiset koirat minulla on, varsinkin silloin kun ne ovat irti. Hihnassa ollessaan korvat katoavat täysin,  erityisesti Bentleyltä (bc varsinkin toimii parhaiten vapaana ollessaan..). Molemmat pysyivät koko ajan vähintään 20-30m säteellä eivätkä edes toisten koirien luo karanneet, joita tuli lenkillä vastaan, vaan käskystä heti tuli kytkettäviksi :P Olen ylpeä pienistä koirakeistani!

Kuuden bussilla lähdin illalla Kuivasjärvelle agilitykisoihin, päämäränä työskennellä kolmosluokkien ajan kanttiinissa töissä. Kaveriksi minulle oli määrätty jo onneksi ennestään tuttu Minna O. ja hänen kanssaan olikin oikein mukavaa lämmitellä pizza palasia ja samalla seurata kisoja.

Pääsimme myös tutustumaan kuuluisaan Leija-tolleriin ja ohjaajaansa Rauno V. Tutustumisen arvoinen neiti oli ja mukava oli keskustella kokeneen ohjaajan kanssa :) Paikka oli kovasti tuttujakin, kotipaikkakunnalta ja Oulustakin, mm. Iitun emäntä Kati J. ja Riinan emäntä Tiia.

Mukava ensikokemus kisoissa työskentelemisestä, eiköhän mennä uudelleenkin!