Voihan Pinja! (kuten Kati minun julkaisukelvottomalle kommentilleni keksi vastineen)

Kuului mukava rouskutus eteisestä, Pinjasta näkyi vain vartalo, kun pää oli ruokasäkissä. Tilanne oli lähinnä koominen, siihen nähden ettei Pinja huomannut tuloani. Nappasin Pinjan yhtäkkiä syliin ja kyllähän tyttö säikähti :D sillä oli sellainen ilme että on jäänyt kiinni jostain tosi, tosi luvattomasta ;)

Kannoin Pinjan keittiöön ja huomasin sitten, että sillähän on häntäkin ihan veressä.. eli Pinja nyt sitten päätti aloittaa juoksut (vaikka eihän sitä tietenkään päätetä, mutta niin se kuulostaa paremmalta). Täytyy vaan sanoa, että onneksi en ilmoittanut sitä Tornion taippareihin parin viikon päähän, olisi kyllä ketuttanut.

Tällä hetkellä potuttaa, kun en pääse Pinjan kanssa Oulun Tollereiden agilityviikonloppuun, mutta menen sitten Bentleyn kanssa kuitenkin :)