Kirjoitanpa eilisistä taipparitreeneistäkin pienen jutun tekeleen.

Ensimmäisenä käytiin katselemassa lokkia maalla, mutta se meni lähinnä kuumumiseksi ja meinasi jopa höyhenetkin vähän pöllytä. Totesimme, että kyllä se vedestä sen hakisi, ja suuntasimme järven puolelle vesinoutoon, joka suoritettiin dameilla. Pinja kävi erittäin malttamattomana jo siinä odotus vaiheessa ja meno vain yltyi, mitä lähemmäs järveä etenimme. Sain lopulta Pinjan rauhoiteltu, heitettiin dami, rauhoittelin uudelleen ja päästin noutoon. Otin Pinjan sitten sivulle kiinni ja annoin damin kouluttajalle. Sitten tehtiin toinen samanlainen.

Tämän jälkeen suunnattiin +50m päässä olleelle vesinouto lokilla ranta-alueelle, jonne olikin aika mielenkiintoista mennä. Aluksi polku näytti kuivalta, mutta yhtäkkiä edessä olikin turve mutavelli, jonka poikka meni pari puuta. Tästä selvisimme kunnialla, eikä Pinjakaan kiskaissut minua kumoon. Seuraava mutavelli olikin kohtalokas, sillä ampiainen tai kimalainen tuli hätyyttelemään minua (pelkään niitä kuollakseni) ja yritin mukamas vauhdilla hypätä kivien päältä mutavellin yli. Tuloksena rapainen kumisaapas ja farkut...

Pieni vaivannäkö oli kuitenkin tuloksekasta, sillä Pinja teki oikein esimerkillisen vesinoudon. Lokki heitettiin veneestä joka oli vesillä, Pinja lähti käskystä matkaan suurella innolla ja hirmuisella vauhdilla. Otti hyvän otteen lokista ja palautti käteen asti! Kyllähän se ainakin tämän osuuden osaa.

Viimeisenä olisi ollut vielä variksella vedetty jälki, mutta lähdimme aikaisemmin, sillä edessä oli 250km ajomatka ja kotipuolessa olimmekin vasta 23:30.