Bentley kävi tänään luustokuvilla ja silmäpeilauksessa, mukana oli myös tolleri Mette, bortsu Tipla ja 8 bordercollien pentua eli Lapintähti Å-pentue. Kaikilla terveet silmät, mukaan luettuna Bentley :)

Bentleyn lonkat ovat terveet, mutta luultavasti kallistuvat B puolelle. Mitään kulmia, löysyyttä tms. ei ollut, mutta vähän "syvempänä" olisivat voineet olla. Toki voivat siis A:tkin olla, muttei ainakaan missään nimessä C! Sellainenhan se sitten olisikin harmittanut. Kyynärät olivat hyvät ja 0/0 pitäisi nekin tulla.

Tipla neitosen (se ihana ehkä joskus Bentleyn morsian) omasi kuulemma Kaisan mukaan ihan priima lonkat, joten 99% varmasti A/A ja samoin kyynärät 0/0.

Aamusta kuudelta lähdimme ajelemaan eniron tmv. internetin karttahaun opastamaa reittiä Himokselta Tuuriin. Reitti olikin oikein mielenkiintoinen. Netissä ajoajaksi oli annettu 2,5tuntia, mutta ajattelimme ehtivämme hyvin 2 tunnissa. Alkuun suuntakin tuntui olevan hukassa ja mielenkiintoiseksi kävi, kun ajelimme vajaat 10km kelirikko-soratietä. Kun tuli risteysalue ja kelirikon varoitusmerkki, jonka mukaan soratie jatkuisi vielä 18km, päätin tehdä muutoksia reitille ja ajelimme Jämsänkosken kautta vähän isompia teitä. Oikaisutiemme siellä jossain vähän ylempänä alkoi myös oikein lupaavasti, 10km oli asfaltoitua kapeahkoa tietä, joka yllättäen muuttui päällytämättömäksi ja tätä jatkoimme seuraavat 30km.... No, eihän siinä muuten olisi ollut mitään vikaa, mutta kun tiessä ei varmasti ollut 200m pidempää suoraa pätkää, vaan pelkkää kurvia kurvin perään. Alkoi tulla oikein hinku johonkin ralliautoilemaan :D

No, lopulta monien mutkien kautta pääsimme perille. Aika oli hyvä, juuri minuutillee 2h, joskin olinhan toki ajanut ainakin 20km/h ylinopeutta koko välin...

Bentleyn kanssa meinasi mennä taas vaihteeksi hermot, kun se ei ollut hetkeä paikallaan, ellei sen kanssa touhunnut jotain. Kehässä käytös oli kuitenkin oikein mallikasta, ellei oteta huomioon, että poskihampaiden tarkastaminen ei ollutkaan enään niin kivaa, kuni elkän purennan katsastaminen. Bentleylle tuli Hyvä arvostelu, liekkö olisi tullut EH:kin, mutta tuomari moitti aturaajojen ulkokierteisyyttä ja totesi: "Ehkä menee treenata, ehkä ei".

Arvostelun Bentleyn osilta kirjoitan heti kun sen jaksan etsiä / löytää, varmaan jäi autoon.

Kehän jälkeen jäimme vielä seuraamaan urokset ja narttujen alettua saimmekin juttu seuraa, kun Bentleyn jo edesmenneen emän isän (Rajahiilen Jymy) kasvattaja / omistaja kävi katsastamassa Jymyn jälkikasvua ja tutustumassa poikaan (ja toki meihinkin). Kuulemma Bentleyllä oli (yllättävänkin) hyvä pää, ja kunhan aikaa annan koiralle (vuosi parikin) niin pitäisi parempaakin menestystä kehistä tulla. Jymy oli itsekkin kuulemalla ollut valmis vasta noin 3 vuotiaana.

Pinjan kehän piti alkaa vasta 11:40, joten ehdimme hyvin käydä autolla napostelemassa ja etsiä vessan, joihin jonot olivatkin melkoisen pitkät. Tämän jälkeen suunnistimme kehille ja heti löytyikin tuttuja. Sara (Lapintähti Varina) ja Olivia (Lapintähti Olivia) omistajineen. Sara oli Vaasassa ollut ROP-pentu ja nyt ekaa kertaa junnuissa, hienosti EH/1. Olivialle tuli H, mutta omistajat ja tietysti mekin olimme tuloksesta hyvin onnellisia! Neidillä on hyvä kroppa ja kaunis pää, joskin hitusen uimarengasta vyötäröllä (kuten itse kullakin, mm. allekirjoittaneella) sekä toinen korva vähän häiritsevät ilmettä. Todella hyvät arvostelut molemmille!

Pinjan kehässä avoimessa luokassa oli Pinjan lisäksi vain Iitu & Kati, Iitu meni ensin. Iitulle H ja tosi kivat arvostelut myöskin. Harmi, kun Iitu on nyt kesäturkissa, sillä paremmalla turkilla olisi voinut EH:kin irrota.

Pinjalla oli huomio vähän muualla esiintyessä, maata piti yrittää nuuskia yms. mukavaa. Tasan vuosi sitten (8.6.2008) Pinja sai samaiselta tuomarilta EH NUK1 tuloksen, ja ajattelin arvostelun perusteella, että toivottavasti nyt EH tulee.

Arvostelu: "Riittävät mittasuhteet, sopiva luusto. Kuono-osa voisi olla hieman täyteläisempi, varsinkin silmien alta. litteä eturinta, hieman lyhyt olkavarsi. Oikean mallinen rintakehä. Hieman pitkä lanneosa. Hyvät takakulmaukset. Erinomainen askelpituus, hieman löysä destä."

Ja se EH tulikin sieltä monin kertaisena, nimittäin Pinja sai erinomaisen, voitti oman luokkansa ja kun muut nartut eivät erinomaista saaneet oli Pinja PN1 ja sai toisen SERTinsä!!! ROP & VSP -kehässä toivoinkin Pinjan jäävän VSP:ksi, sillä kotimatka olisi pitkä ja niinhän siinä sitten kävikin. Onnittelut Saran hienolle "isoveljelle" myöskin toisesta sertistä ja ROP-sijoituksesta ;)

Lopuksi tuomarille naureskelinkin, että täytyy tulla toistekin, kun olen nyt vuoden sisällä vienyt kolmen erirodun edustajia, yhteensä neljä kertaa hänen arvosteltavakseen ja joka kerta minulla on ollut serti voittaja, 3x VSP ja 1x ROP. Miehleinen tuomari, ei voi muuta sanoa kyllä! Suosittelen lämpimästi jokaiselle.

ROP Hingstbackes Red By Surprise & VSP Lapintähti Marilla

Perjantaina lähdettiin hyvissä ajoin kahdeksan aikoihin suunnistamaan Himokselle ja olimme juuri kolmeksi perillä, jolloin alkoin avainten luovutus. Toki en nuin hitaasti ajellut, vaan pysähdyimme kahville Pulkkilaan, syömään Äänekoskelle (?) ja kauppaan Jysänkylän jälkeen.

Perjantai iltana oli luennot, itsekkin kävin saman vanhan stoorin kuuntelemassa taippariluennolla ja totesin, että "Ei hyvänen aika. Meidän pitäisi kyllä olla jo jossain ihan toisessa ryhmässä treenaamassa, kuin taippariryhmässä."

Lauantaina yhdeksältä aloitimme treenit. Ryhmä koostui hyvin erintasoisista koirakoista. Muutamat eivät olleet ikinä tutustuneet varikseen, lokkiin tai kaniin ja vain yhdellä oli taipparit suunnitelmissa lähiaikoina. Pinja saattoi olla myös ryhmän vanhin koira..?

Tehtävät kuitenkin tehtiin jokaisen oman tason mukaan. Aluksi vähän perushallinnan testausta, ilmeisesti ihan hyvin meni, joskin kuumumista dameista havaittavissa. Tehtiin pari markkeerausta dameilla ja sitten hakuruutu dameilla metsään.. Pinja taisi aikalailla tyhjentää koko ruudun, joskin hakuinto tahtoi vähän lopahtaa / itsepäisyys iski (tämä riitti nyt) ja jouduin vähän patistelemaan. Aamupäivän aikana siis pelattiin dameilla.

Oppimisen paikka:
* minun täytyy tehdä laajempi hakuruutu dameilla, enemmän dameja ja esim. vuoroviikoin pistää hakemaan joko vain 2 damia tai jopa 7 damia, ettei Pinja luule, että se saa päättää, koska haku loppuu ja koska alkaa.

Iltapäivällä aloiteltiin riistaan tutustuminen, joskin me teimme Pinjan kanssa suoriltaan hakuruudun variksilla. Variksia oli ruudussa 4 ja 5. heitettiin sinne. Pinja merkkasi heitetyn, mutta kävi ensi hakemassa pari muuta ja vasta sitten tämän, jonka oli merkannut aikeisemmin. Pistin taas Pinja tyhjentämään koko ruudun ja hyvinhän sieltä ne varikset taisivat löytyäkin.

Toinen hakuruutu variksilla oli samanlainen, joskin vähän erikohdassa maastossa. Samoin tästäkin Pinja haki kaikki 5, ja hyvin meni.

Ihan viimeisenä otettiin kani esille, siihen tutustumista ja Pinja sitä kantelikin. Laahausjälki kanilla, meille tehtiin vähän pidempi ja haastavampi. Ensin Pinja lähti vieressä menneelle toiselle jälelle, tarkisti sen ja sitten suunnisti ihan väärään suuntaan. Alku hötköilyjen jälkeen Pinja jäljesti ilmavainulla, mutta melko tarkasti jäljen ja hetken pääsä palasi kani suussa :) Hieno tyttö!

Lopuksi kun juttelimme ja kertailimme ryhmänä päivää, Pinja istuskeli Osku-tollerin isännän jaloissa rapsutettavana varmaan viitisen minuuttia ja kun se nousi siitä, jäi jälkeen muutaman veritipan näköinen läikkä. Pinjan juoksutkin alkoivat siis juuri sopivasti, kun tollerileiri oli jo niin ikään "alta pois". Toisaalta, jos olisin osannut ennakoida tämän, en olisi turhaan vienyt sitä viime viikolla taippareihin hakemaan toista nollaa, sillä juoksujen aikaa tuo koira vaan ei toimi kovin normaalisti...

Iltaohjelmassa oli jällen kaikkea mukavaa. VEPE-näytöksiä, arvonta ja uintikilpailu, johon mekin sitten tulimme ottaneeksi osaa, kun yhdessä joukkueessa oli vajausta ja meidän Pinja kuitenkin nopea uimari on. Joukkueessa meitä oli Nessi, Jade ja Pinja. Pinja teki joukkueen nopeimman ajan 50m uinnissa, aika 55 sekuntia. Käytännössä homma meni niin, että Kati menee kumiveneeseen Pinjan kanssa ja kun merkki annettiin, päästi Pinjan tulemaan ja muun joukkueen oli määrä kutsua koira mahdollisimman nopeasti rantaan. Hyvällä vauhdillahan se sieltä tulikin, joskin jos olisimme ehtineet damin hakea, niin olisi varmaan tullut nopeampaakin.

Seuraavana päivänä vuorossa olisi ollut vesinouto ja lokit, ja onneksi se olikin sunnuntaina, sillä meillä se on täysin ongelmaton (joskaan ei kovin rauhallinen). Sunnuntai aamuna emme nimittäin enään koulutuksiin osallistuneetkaan, sillä lähdimme kuudelta ajelemaan Tuurin KR näyttelyyn. Sitä kirjoitan oman tekstin ihan pian ;)

Eilisistä taipparitreeneistä vähän selostusta viimein. Eilen tehtiin Pinjan kanssa kaksi jäljestystä ja yksi vesinouto.

Ensimmäinen jälki
Ensimmäisen jäljen Pinjan "jäljesti" (jos jäljesti, niin sitten se meni kyllä ilmavainulla) ja hyvin kani löytyi. Pinja ihmetteli hetken siellä, että mitähän nyt tekis, muttei kuitenkaan tuonut kania.. Lopuksi kyllä sitten kantoi sitä hienosti, joten siinä ei kyllä pitäisi olla ongelmaa, ettei suostuisi ottamaan suuhun.

Vesinouto
Vesinouto tehtiin taipparityyliin, lokki heitettiin veneestä. Rauhoittelin Pinjan ennen lähetystä ja päästin hakemaan. Hienostihan se sen sieltä toi ja lopuksi sai kehuja myös siitä, että vaikka intoa olisi muille jakaa niin se on kuitenkin hiljainen noutaja :)

Toinen jälki
Liekkö olisimme edes "saaneet" toista ertaa mennä jäljestämään, mutta kun kukaan ei nähnyt niin syöksyimme toiselle kanille :D Siitä ensimmäisestä jäi vain huonomaku suuhun ja ajattelin, että jospa se nyt toimisi paremmin tämäkin homma kun enimmät energiat oli purettu lokin noutamiseen.

Lähetin Pinjan jäljelle, joka tehtiin taipparityyliin, muttei kyllä tainnut ihan niin pitkä olla. Hyvin lähti ja löysi kanille, joskin ilmavainulla meni taas. Tällä kertaa Pinja muisti jopa ottaa kanin mukaansa ja palautti sen jalkoihini. Eipä sillä, en olisi sitä käteeni halunnutkaan ottaa kun oli niin ällöttävän märkä ja rähjäinen.. Joten, voimme vain päätellä, että jos se tuon suostui tuomaan, niin pitäisi sen tuoda mitä vain.

Tästä onkin nyt kiva jatkaa nou/nome treenejä Himoksella, Jämsässä viikonloppuna Tollerileirin merkeissä.

Eilen illalla käväistiin Yliopiston parkkiksella treenailemassa TOKOa. Otin Pinjalle lyhyitä seuraamis pätkiä ja palkkasin paljon hyvästä kontaktista. Tämä seuraaminen olisi niin ikään pakko nyt kypsässä 2½ vuoden iässä saada kuntoon. Otin ns. "idioottirinkiä" eli EVL liikkeistä jääviä, maahanmenoa, istumista ja seisomista. Jälkimmäinen näistä ei onnistu sitten millään. Pinja tarvitsee edelleen käsiavun seisomiseen, hidastan itsekin vauhtia ja se kestää vain pienen irtautumisen ennen kuin lähtee jo perään. Maahanmenossa ja istumisessa se tosin pysyy hienosti, vaikka kiertäisin koo ympyränkin. Sinänsä jännä, kun eihän me tätä liikkeestä istumista olla ikinä edes treenattu aikaisemmin, kuin nyt parina kertana näin evl-muodossa.

Otettiin myös luoksetuloa, joka kerralla kutsuin Pinjan ja totesin, että haluan sulavamman sivulle tulon (ei törmää minuun) ja enemmän vauhtia liikkeeseen.

Oppimisen ja kehittämisen paikka on nyt näissä:
* seuraaminen edes 5 arvoiseksi, ennen kisoja
* liikkeestä seisominen
* nopea maahanmeno
* liikkeestä maahanmenoon nopea maahanmeno ilman, että istuu ensin
* kaksoiskäskytyksistä erinäisissä tilanteissa eroon..

Lopuksi otettiin luoksepäästävyyttä Paula S. "tuomaroimana". Luoksepäästävyys meni hyvin, Pinja vähän nojautui vastaan nuuskimaan kättä, mutta pysyi hienosti istualtaan.

Paikallaolon otimme myös yhteisliikkeenä 3 tai 4 muun koirakon kanssa. Ajattelin jo antaa Pinjalle toisen maahan -käskyn, mutta kyllähän se sillä ekallakin sitten meni. Meni, mutta erittäin hitaasti haukotellen. Jäi hyvin ja pysyi hyvin koko ajan, joskin pientä levottomuutta ja katselua viereisen kentän poikien pallopeleihin sillä oli. Sivulle nousi myös ekalla käskyllä hyvin. 

Bentley ei lähtenyt tällä kertaa mukaan treeneihin ollenkaan, sillä sen vatsa on ollut löysällä vielä tänäkin aamuna. Toivottavasti se nyt tasaantuisi tuosta ennen reissuun lähtöä. . .

(c) KatiJ.

Käväistiin Katin ja Iitun kanssa treenamaassa vähän agilityä. Minä otin mukaan vain Pinjan, sillä Bentley sai jäädä kotiin toipumaan (on ollut vatsa vähän sekaisin pikku pojalla).

Ensin Kati ja Iitu tekivät hallilla jo valmiina olleesta radasta pätkiä ja minä yritin saada Pinjan pysymään aloillaan. Kova kiire olisi neidillä radalle ollut, vaikkakin puolen tunnin lämmittelyä lenkki hallin vapautumista odotellessa olikin selkeästi vienyt enimmät mehut tytöstä.

Pinjan kanssa otin vähän hyppyä ja putkeen se karkasi oma toimisesti lähes koko ajan. Mahtava tunne omistaa putki-hullu ja dami-hullu koira. Mitähän vielä? A-kontaktia, pituutta, rengasta ja keinuakin muistuteltiin mieleen.

Sitten Kati esitti mielestäni kovinkin hullun ajatuksen, että saisiko hän ohjata Pinjaa. No, minähän suostuin ja olinkin aivan ihmeissään, miten hyvin Pinja lähti Katin mukaan tekemään hommia. Kati otti Pinjan kanssa myöskin hyppyjä, putkea ja keppejäkin harjoittelivat pariin kertaan. Kyllä oli hauska vain istua puomilla ja katsella kun joku toinen tekee hommia koirani kanssa :P

Seuraavaksi minun piti sitten mukamas ohjata Iitua. Aika mielenkiintoinen tunne, kun ihminen, joka harrastaa agilityä vain satunnaisesti eikä VIELÄ mitenkään tavoitteellisesti ohjastaa koiraa, joka on treenannut jo 5 vuotta. No, ihan hyvinhän se sitten meni, kun Iitu kerran kaikki esteet jo osasi :)

Lopuksi otettiin vielä pari kuvatusta Pinja-neidistä

Kuvien copyt KatiJ.

Alkoi hyvin, loppui heikosti... Vesinouto normaaliin malliin kauhealla vauhdilla ja intoa täynnä. Vesinoudon jälkeen väsähdystä havaittavissa. Hakuuruutu alkoi mallikkaasti, toi hienosti jalkoihin motivointi variksen, mutta tämän jälkeen ei oikein mitään tahtonut löytyä. Lopulta Pinja toi kauempaa yhden variksen, käteen asti. Siihenpä se sitten jäikin. Pinja irtautui suhteellisen hyvin hakuun ja tuomarin mukaan se olisi tuolla haulla kattanut kaikki muut varikset, paitsi kauimmaisen. Pöllipinon päällä oli kuulemma yksi siinä lähellä ja sinne Pinja yritti kovasti mennä kaksikin kertaa, mutta risukasan vuoksi ei vain sitten päässyt. Mielestäni maasto oli aika haasteellinen, sai väsymään nopeampaa kuin yleensä ja lopulta se hakuinto sitten tosiaan laantui täysin ja koe keskeytettiin siihen. Oltiin viimeinen koirakko, joten ilmaston kuumuuskin ehti nousta ihan mukaviin mittoihin. Huh huh.

KOESELOSTUS

1. Sosiaalinen käyttäytyminen: Suhtautuu hyvin vieraisiin koiriin ja ihmisiin. Hyväksytty

2. Uimahalu: Syöksyy sulavasti veteen ja suorittaa tehtävät. Hyväksytty

3. Hakuinto: Haku alkaa rauhallisesti ja hakuinto hiipuu siinä määrin, että tuomari keskeyttää kokeen. Hylätty

4. Noutohalu: Ottaa linnut oma-aloitteisesti. Hyväksytty

5. Nouto-ote: Hyvät otteet. Hyväksytty

6. Palauttaminen: Ohjaajan läheisyyteen. Hyväksytty

7. Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen. Hyväksytty

8. Itseluottamus ja aloitekyky:   -----

9. Yhteistyö: Hyvä. Hyväksytty

10. Yleisvaikutelma: Reippaasti työskentelevä narttu, jonka hakuinto hiipuu siinä määrin, että tuomari keskeyttää kokeen. Hylätty

Että tällaista sitten tällä kertaa. Seuraavat taipparit suunnitteilla luultavasti vasta elokuun puolessa välissä ja/tai viimeistään syyskuun loppupuolella. Onpahan nyt sitten aikaa treenata vielä.

Positiivista kuitenkin, että hakuintoa lukuun ottamatta tämä kerta oli huomattavasti parempi kuin viime kertainen. Pinja oli jopa hallinassa minulla, sain sen lähes joka lähetyksen ajaksi sivulle istumaan jne.. Kyllä tämä tästä, vaikka tosi paljon harmittaakin!